Islanninhevosen hyvinvointi

Islanninhevonen on pitkäikäinen ja hyvän terveytensä vuoksi usein käyttökunnossa pitkään. Islanninhevonen kasvaa ja kehittyy hitaasti, joten hevoset koulutetaan 4-5-vuotiaina. Vasta 7-8-vuotiasta islanninhevosta pidetään aikuisena ja esimerkiksi näyttelyissä 6-vuotiaatkin oriit voidaan nuoren ikänsä vuoksi hyväksyä jalostukseen alhaisemmilla pisteillä kuin 7-vuotiaat ja vanhemmat. Islanninhevosen hedelmällisyys on erinomainen. 

Islanninhevonen tarvitsee laadukkaat perusrehut ja tarkan ruokinnan. Muiden karaistuneiden luonnonrotujen tavoin se ei kestä suuria vilja- ja väkirehumääriä ja lihoo helposti. Huonolaatuisilla rehuilla se kuitenkin jää alikuntoiseksi, kuten mikä tahansa hevonen. 

Islanninhevosia pidetään usein pihatossa ja ulkokarsinoissa, koska ne tarvitsevat paljon ulkoilua. Parasta olisi, jos hevonen olisi ulkona lähes vapaasti ja saisi itse valita, milloin tulee säänsuojaan. Islanninhevosta ei kuitenkaan saa talvisin märkänä jättää sään armoille, vaan se on kuivatettava tallissa tai loimien avulla. Kesällä islanninhevosten kiusana ovat hyönteiset ja kuumuus, joilta ne saattavat myös tarvita suojaa. 

Islanninhevosta ei koskaan pidetä yksin. Muunrotuiset hevoset saattavat joskus sopeutua yksinoloon, mutta laumassa kasvaneelle sosiaaliselle islanninhevoselle yksinolo on suoranaista kärsimystä. Mieluisin toveri islanninhevoselle on toinen islanninhevonen, mutta muutkin hevoset ja ponit käyvät seuraksi. Mieluiten islanninhevonen elää laumassa. 

Islanninhevosen kipukynnys on hyvin korkea, joten sen hoidossa on oltava tarkkana: hevonen voi näyttää kipeältä vasta, kun se on kriittisesti sairas. Rodussa esiintyy melko yleisesti kesäihottumaa ja kinnerpattia. Kesäihottuma oireilee hankaamisena ja se johtuu hevosen allergiasta pistäville Culicoides-suvun polttiaisille. Kinnerpatti on takajalkojen nivelrikkoisuutta, joka saa hevosen ontumaan. Kumpikin sairaus on hoidettavissa, mutta kumpaakaan ei voida kokonaan parantaa. 

Islanninhevosen jouhia ja karvapeitettä (harja, häntä, vuohis-, turpa-, korvakarvat) ei leikata, jollei se ole hevosen terveyden vuoksi esimerkiksi kesäihottuman takia aivan välttämätöntä.