Islanninhevonen

Islanninhevosella on paksu, säänkestävä karva ja tuuheat, pitkät jouhet.

ISLANNINHEVONEN

Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista hevosroduista. Islanninhevosta on jalostettu kotimaassaan täysin puhtaana miltei tuhat vuotta, koska hevosten vienti Islantiin kiellettiin varhain. Vielä nykyisinkään Islantiin ei saa viedä hevosia lainkaan.

Islanninhevonen on pienikokoinen, vahva ja monikäyttöinen ratsuhevonen. Islanninhevosen keskimääräinen säkäkorkeus on noin 135 senttimetrin tienoilla. Pienimmillään islanninhevonen on hädin tuskin 120-senttinen ja suurimmillaan yli 150 senttiä korkea.

Islanninhevosella on paksu, säänkestävä karva ja tuuheat, pitkät jouhet. Rodussa esiintyvät lähes kaikki tunnetut hevosen värit.

Töltti on islanninhevosen tärkeimpiä ominaisuuksia.

ISLANNINHEVONEN JA ASKELLAJIT

Islanninhevonen erottuu muista yleisistä ratsuhevosista askellajiensa perusteella. Muunrotuiset eurooppalaiset hevoset osaavat vain kolme perusaskellajia: käynnin, ravin ja laukan. Islanninhevosilla on perusaskellajien lisäksi yksi tai kaksi erikoisaskellajia: töltti ja liitopassi. Käynnin, töltin, ravin ja laukan taitavaa hevosta kutsutaan nelikäyntiseksi. Jos hevosella on kaikki viisi askellajia, se on viisikäyntinen. Jos islanninhevosella ei ole lainkaan tölttiä tai ravia, se on kolmikäyntinen. Kolmikäyntisyyttä yritetään jalostuksessa välttää - islanninhevosella kuuluu aina olla vähintään neljä askellajia.

Töltti on islanninhevosen tärkeimpiä ominaisuuksia ja sen suuren suosion salaisuus. Töltti on nelitahtinen askellaji, jossa jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltissä ei ole lainkaan liitovaihetta, ja hevosella on aina vähintään yksi jalka maassa. Töltti onkin ratsastajalle erittäin mukavaa istua, ja pehmeässä töltissä on helppo ratsastaa pitkiäkin matkoja. Nopeudeltaan töltti voi olla mitä vain hiukan käyntiä nopeammasta reippaan laukan tempoon. Hidasta, koottua tölttiä kutsutaan työtöltiksi ja nopeinta tempoa lisätyksi töltiksi. Näiden ääripäiden väliin jää keskitöltti, joka on nopeudeltaan suurin piirtein ravin tempoinen.

Hyvä töltti on islanninhevosen tärkeimpiä ominaisuuksia, ja sitä tavoitellaan myös jalostuksessa. Islanninhevoskilpailujen askellaji- ja kouluratsastusluokkiin kuuluu (passilajeja lukuunottamatta) aina tölttiä. Tölttiluokissa (T.1 ja T.2) ratsastetaan pelkkää tölttiä, neli- ja viisikäyntiluokissa myös muita askellajeja.

Liitopassi on nopea kaksitahtinen askellaji, jossa saman puolen jalkapari käy maassa yhtä aikaa. Askelten välillä on selvä liitovaihe, jonka aikana yksikään jalka ei ole maassa. Passia ratsastettaessa tavoitellaan hyvää ja puhdasta tahtia sekä mahdollisimman suurta nopeutta. Kilpailuissa islanninhevosilla ratsastetaan passijuoksulähtöjä, jotka ovat joko nopeuskilpailuja tai tyylipassiluokkia, joissa arvostellaan myös siirtymiset passiin ja pois passista. Passi vaatii hevoselta ja ratsastajalta paljon taitoa ja kokemusta.

Islanninhevosia käytetään askellajiratsuina sekä harraste- että kilparatsastukseen, vaellus- ja matkaratsastukseen ja perhe- ja terapiahevosina. Islanninhevosella voi ajaa, hypätä esteitä, vikeltää ja harrastaa esimerkiksi koulu- tai lännenratsastusta. Monesti islanninhevonen ostetaan perhe- tai vaellushevoseksi luonteensa vuoksi. Islanninhevoset kasvatetaan suurissa laumoissa, joissa ne toisten varsojen kanssa oppivat hyville tavoille. Laumakasvatetut hevoset ovatkin mukavia ja kilttejä käsitellä. Islanninhevonen on yleensä herkkä, kiltti, rohkea ja rauhallinen. Yksilöeroja on paljon: kilpahevoset ovat herkempiä ja vaativampia kuin harrasteratsut, joilla on vähemmän eteenpyrkimystä ja pienemmät liikkeet. Islanninhevosen kuuluu käyttötarkoituksesta riippumatta olla yhteistyöhaluinen, iloinen, eteenpyrkivä ja kevyt ratsastaa.

Pienimmillään islanninhevonen on hädin tuskin 120-senttinen ja suurimmillaan yli 150 senttiä korkea.

ISLANNINHEVOSEN HOITO

Islanninhevosen hoidosta on syntynyt lukuisia myyttejä. Rotu on helppohoitoinen, mutta sillä on samat perustarpeet kuin muilla hevosilla ja joitakin erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon sen hoidossa. Islanninhevonen tarvitsee laadukkaat perusrehut ja tarkan ruokinnan. Muiden karaistuneiden luonnonrotujen tavoin se ei kestä suuria vilja- ja väkirehumääriä ja lihoo helposti. Huonolaatuisilla rehuilla se kuitenkin jää alikuntoiseksi, kuten mikä tahansa hevonen.

Islanninhevosia pidetään usein pihatossa ja ulkokarsinoissa, koska ne tarvitsevat paljon ulkoilua. Parasta olisi, jos hevonen olisi ulkona lähes vapaasti ja saisi itse valita, milloin tulee säänsuojaan. Islanninhevosta ei kuitenkaan saa talvisin märkänä jättää sään armoille, vaan se on kuivatettava tallissa tai loimien avulla. Kesällä islanninhevosten kiusana ovat hyönteiset ja kuumuus, joilta ne tarvitsevat myös suojaa.

Islanninhevosta ei koskaan pidetä yksin. Muunrotuiset hevoset saattavat joskus sopeutua yksinoloon, mutta laumassa kasvaneelle sosiaaliselle islanninhevoselle yksinolo on suoranaista kärsimystä. Mieluisin toveri islanninhevoselle on toinen islanninhevonen, mutta muutkin hevoset ja ponit käyvät seuraksi. Mieluiten islanninhevonen elää laumassa.

Islanninhevonen on rotuna erittäin terve, joskin hoidolla on terveyteen suuri vaikutus. Islanninhevosen kipukynnys on hyvin korkea, joten sen hoidossa on oltava tarkkana: hevonen voi näyttää kipeältä vasta, kun se on kriittisesti sairas. Rodussa esiintyy melko yleisesti kesäihottumaa ja kinnerpattia. Kesäihottuma oireilee hankaamisena ja se johtuu hevosen allergiasta pistäville Culicoides-suvun polttiaisille. Kinnerpatti on takajalkojen nivelrikkoisuutta, joka saa hevosen ontumaan. Kumpikin sairaus on hoidettavissa, mutta kumpaakaan ei voida kokonaan parantaa.

Islanninhevosen jouhia ja karvapeitettä (harja, häntä, vuohis-, turpa-, korvakarvat) ei leikata, jollei se ole hevosen terveyden vuoksi esimerkiksi kesäihottuman takia aivan välttämätöntä.

Islanninhevonen on pitkäikäinen ja hyvän terveytensä vuoksi usein käyttökunnossa pitkään. Islanninhevonen kasvaa ja kehittyy hitaasti, joten hevoset koulutetaan 4-5-vuotiaina. Vasta 7-8-vuotiasta islanninhevosta pidetään aikuisena ja esimerkiksi näyttelyissä 6-vuotiaatkin oriit voidaan nuoren ikänsä vuoksi hyväksyä jalostukseen alhaisemmilla pisteillä kuin 7-vuotiaat ja vanhemmat. Islanninhevosen hedelmällisyys on erinomainen.

Islanninhevosia on Suomessa alle 3000.

ISLANNINHEVONEN SUOMESSA

Islanninhevosia on Suomessa alle 3000. Hevosia sekä tuodaan Islannista ja muualta Euroopasta että kasvatetaan Suomessa. Islanninhevosratsastusta voi kokeilla islanninhevostalleilla, joita Suomessa on kuutisenkymmentä. Osa talleista on erikoistunut retkiin ja vaelluksiin, toisissa opetetaan myös askellajiratsastusta.

Suomen Islanninhevosyhdistys toimii sekä rotua harrastavana yhdistyksenä että jalostus- ja urheilujärjestönä yhdessä Suomen Hippoksen ja Suomen Ratsastajainliiton kanssa. Suomessa noudatetaan islanninhevoskilpailuissa ja -jalostuksessa kansainvälisiä sääntöjä. Alan kansainvälinen kattojärjestö on FEIF, joka organisoi kansainvälisiä kilpailuja ja pyrkii pitämään eri maiden kilpailu-, koulutus- ja jalostusasiat yhdenmukaisina. Suomen Islanninhevosyhdistys on Suomen Ratsastajainliiton ja FEIF:n jäsen.

Suomen Islanninhevosyhdistyksessä toimii useita omiin aihepiireihinsä erikoistuneita valiokuntia sekä alueellisia paikalliskerhoja.


Teksti © Johanna Viitanen
Kuvat © Linda Bergström & Johanna Viitanen.
Uudelleenjulkaisu ilman kirjallista lupaa kielletty.
Päiv. 12.6.2009 TN