Työhuone PM 2010 -projektihuone

Värit

Islanninhevosen värit

Islanninhevonen on yksi maailman värikkäimmistä hevosroduista. Värien säilyttäminen on tärkeää mutta ei kuitenkaan saa tapahtua hevosen muiden ominaisuuksien kustannuksella. Tässä esitellään lyhyesti yleisimmät islanninhevosissa tavatut värit. Tässä esiteltyjen värien lisäksi rodussa esiintyy eri erikoisvärien yhdistelmiä.

Värin suomenkielisen nimen perään olemme laittaneet islanninkielisen vastineen, joista ensimmäinen muoto on feminiini (tammat) ja jälkimmäinen maskuliini (oriit ja ruunat).

Kaikkien erikoisvärien "pohjalla" on aina yksi perusväreistä, ja lisäksi samassa hevosessa voi ilmetä monta erikoisväriäkin päällekkäin, joten rodussa mahdollisia variaatioita on yhteensä satoja.

Hevosta katsomalla voimme sanoa, minkä väriseltä hevonen näyttää. Kurkkaamalla hevosen sukutauluun voimme saada tietää, minkä värinen voisi olla, mutta vasta jälkeläisten perusteella tiedämme, minkä värinen hevonen todella on.

Joissakin tapauksissa epäselvä väri voidaan selvittää testaamalla hevonen. Testejä tehdään muun muassa Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Testeillä voidaan selvittää hevosen perusväri (rautias vs. ruunikko/musta), A-lokuksen geenit (periyttääkö hevonen ruunikkoa, mustaa vai molempia) ja mahdollinen voikkogeenisyys (yksi, kaksi tai ei yhtään voikkogeeniä). Tobiano-kirjavista voidaan selvittää, onko hevonen eri- vai samaperintäinen (periyttääkö hevonen 50- vai 100-prosenttisesti kirjavuuttaan). Väritestien näytteenotto- ja lähetysohjeet tilataan testin tekevästä laboratoriosta. Testit tehdään jouhi- tai verinäytteestä. Lisätietoja värigeenien testaamisesta saat jalostusvaliokunnalta. Yksi testi maksaa hieman alle 40 euroa (tilanne kesällä 2005).

Animal Genetics Inc., USA (jouhinäyte)
Avian Biotech, Iso-Britannia (jouhinäyte)
UC Davis, USA (jouhi- tai verinäyte testattavasta ominaisuudesta riippuen)
Labogena, Ranska (voikkogeenitestejä verinäytteestä)

Lisätietoja väreistä ja niiden periytymisestä saa jalostusvaliokunnalta ja muun muassa näiltä sivuilta:

Silverkedjans Islandshästar
Langhus Farm, Arnþrúður Heimisdottir
Värien jakauma suomalaisilla islanninhevosilla
Värien tärkeimmät lyhenteet

Perusvärit

Perusvärejä on kolme: rautias, ruunikko ja musta. Islanninhevosilla mustasta väristä esiintyy yleisesti myös sen vaaleinta sävyä kulomustaa.

Rautias (rauð, rauður)


Peitinkarva on erivivahteisen ruskea, usein selvästi punertava, jalat ja jouhet voivat olla muuta karvaa vaaleammat. Rautias varsa on syntyessään todellista väriään vaaleampi, kaviot syntyessä usein vaaleat ja tummuvat myöhemmin.

Ruunikko (jörp, jarpur)


Hevosen peitinkarva erivivahteisen ruskea, jalat ja jouhet mustat. Ruunikolla saattaa syntyessään olla vaaleat jalat mutta jouhissa on aina mustaa. Ruunikoilla on usein myös jauhokuono sekä vaalea vatsa ja nivustaipeet.

Musta (svört, svartur)


Peitinkarva musta, jouhet ja kaviot aina mustat (tummanharmaat). Musta varsa on syntyessään musta tai tummanharmaa.

Kulomusta (brún, brúnn)


Kulomustassa hevosessa on selkeä ruskehtava sävy, jouhissa usein kellertäviä tai ruskehtavia kulojouhia. Nivustaipeessa voi olla ruskehtava sävy. Kaviot tummanharmaat. Kulomusta väri on islanninhevosilla huomattavasti yleisempi kuin musta. Kulomusta varsa on syntyessään harmaa (silmien ympärys tumma, jalat varsakarvassa vaaleat).

Erikoisvärit

Erikoisvärit syntyvät, kun hallakko-, voikko-, hopea-, kimo-, päistärikkö- tai tobianogeeni muuttaa jotakin kolmesta perusväristä (rautias, ruunikko, musta tai kulomusta). Yleisimpiä erikoisvärejä aiheuttavat voikko- ja hallakkogeeni.

Hallakkovärit

Hallakkogeeni on vallitseva (dominoiva) ja muuttaa hevosen aina hallakoksi, jos sillä on kyseinen geeni. Hallakoilla on aina siima ja muuta peitinkarvaa tummempi pää, joiden perusteella ne erottuvat voikkogeenin aiheuttamista väreistä. Geeni vaalentaa siis lähinnä rungon peitinkarvaa. Hallakkogeenin vaalentamat varsat syntyvät usein valkojalkaisina ja todellista väriään vaaleampina. Pää voi syntyessä olla jopa vaaleampi kuin muu peitinkarva. Kaksivärinen (keskeltä tumma, reunoilta vaalea) harja ja häntä sekä siima ovat jo kuitenkin havaittavissa. Hallakoilla esiintyy yleisesti aasinristi ja/tai seeprajuovia.

Punahallakko (bleik, bleikur)


Peitinkarvan väri vaaleanpunertavasta kellertävään, keskijouhet punaiset, reunoilla vaaleammat jouhet. Jalat peitinkarvaa tummemman punaiset, eivät koskaan mustat. Punainen tai tummanruskea siima. Väri syntyy, kun hallakkogeeni vaalentaa rautiaan perusvärin (rautias + hallakkogeeni).

Ruunihallakko (bleikálótt, bleikálóttur)


Rungon väri vaaleankellertävän ruskea, jalat tummansuklaan ruskeat tai mustat, jouhet mustat, vaaleita jouhia reunoilla. Tummanruskea tai musta siima. Väri syntyy, kun hallakkogeeni vaalentaa ruunikon perusvärin (ruunikko + hallakkogeeni).

Hiirakko (móálótt, móálóttur)


Rungon väri erisävyisen harmaa, jalat mustat, jouhet mustat tai tummanharmaat, reunoilta vaaleat tai valkoiset. Musta tai tummanharmaa siima. Väri syntyy, kun hallakkogeeni vaalentaa mustan tai kulomustan perusvärin (musta/kulomusta + hallakkogeeni).

Voikkovärit

Voikkogeeni haalistaa hevosen väriä yksinkertaisena vähän ja kaksinkertaisena huomattavan paljon. Voikkogeenin haalistamilla islanninhevosilla on hallakkogeenistä poiketen peitinkarvan värinen tai vaaleampi pää. Hevosilla voi olla jonkin verran muuta karvaa tummempi siima, mutta useimmiten siimaa ei ole. Jouhet ovat yleensä yksiväriset. Värin sävy ja tummuusaste voi vaihdella paljonkin vuodenajan mukaan. Geeni vaalentaa myös ihon ja silmien väriä.

Voikko (leirljós)


Kellan- tai kullanvaalea peitinkarva ja vaaleat tai valkoiset jouhet. Pää ja jalat samanväriset tai vaaleammat kuin peitinkarva. Väri syntyy, kun yksi voikkogeeni vaalentaa rautiasta perusväriä.

Ruunivoikko (moldótt, moldóttur)


Peitinkarva on kullan- tai kellanvaalea, jouhet ja jalat tummanruskeat tai lähes mustat. Pää samanvärinen tai vaaleampi kuin peitinkarva. Väri syntyy, kun yksi voikkogeeni vaalentaa ruunikkoa perusväriä.

Mustanvoikko (kullanmusta)


(móbrún, móbrúnn; glóbrún, glóbrúnn)
Tumma kullanmusta peitinkarva ja jouhet. Voi aika-ajoin olla melko harmahtavakin. "Haalistunut musta". Muistuttaa sysirautiasta metallisella hohteella. Sekoitetaan usein kulomustaan. Väri syntyy, kun yksi voikkogeeni vaalentaa mustaa tai kulomustaa perusväriä.

Cremello


"Albiino rautias". Kermanvaalea peitinkarva ja valkoiset jouhet. Iho vaaleanpunainen, silmät siniharmaat tai harmaat, valkokaviot. Väri syntyy, kun kaksi voikkogeeniä vaalentavat rautiaan perusvärin miltei valkoiseksi.

Perlino


"Albiino ruunikko". Rungon ja pään peitinkarva kermanvaalea, jalat ja jouhet tummemmat, kellertävät. Vaaleanpunainen iho ja siniharmaat tai harmaat silmät. Väri syntyy, kun kaksi voikkogeeniä vaalentavat mustan, kulomustan tai ruunikon perusvärin miltei valkoiseksi. (kuvassa)

Smoky cream


"Albiino musta". Muistuttaa perlinoa, josta käytännössä mahdoton erottaa paljain silmin.

Kirjavat

Kirjavan hevosen karvapeitteessä on suuria epäsäännöllisiä valkoisia läikkiä perusvärin lisäksi. Kun pään alueella esiintyy suuria valkoisia merkkejä, on herasilmäisyys yleistä. Kirjavuus voi esiintyä kaikkien muiden värien yllä, joten hevosta tunnistettaessa on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa myös perusväri ja mahdolliset muut erikoisvärit oikein. Valkokirjavuutta aiheuttaa neljä eri geeniä, joista islanninhevosissa esiintyy kaksi.

Tobiano-kirjavuus (-skjótt, -skjóttur)


Yleisin islanninhevosen kirjavuuden muoto on tobiano. Tobianolla islanninhevosella on yleensä perusväriä ainakin päässä, usein myös kaulassa ja hännäntyven ympärillä. Tobiano pienin merkein on miltei perusvärinen, mutta valkoista voi olla muutaman valkean sukan ja esimerkiksi harjassa olevan valkean läikän tai juovan verran.

Splashed white (slettuskjótt, slettuskjóttur)


Splashed white -kirjavuus on islanninhevosilla periytymisensä vuoksi suhteellisen harvinaista. Tunnusmerkkejä ovat suuri valkoinen alue päässä (leveä läsi tai jopa kokonaan valkoinen pää), herasilmät, valkoiset alueet vatsan alla tai kyljissä ja jaloissa, ei koskaan rungon yläosissa. Tobiano-kirjavalla valkeat alueet sen sijaan ylittävät myös selän.

Muut valkeaa karvaa aiheuttavat geenit

Kirjavuusgeenien lisäksi valkoisia karvoja aiheuttaa perusvärin sekaan kimo- ja päistärikkögeeni. Kimot syntyvät tummina ja vaalentuvat iän myötä valkoisiksi. Päistäriköillä taas on tietty määrä valkoista karvaa perusvärin joukossa. Ne vaihtavat väriä vuodenaikojen mukaan mutta eivät vaalene iän myötä. Pysyviä päistärkarvoja esiintyy joskus islanninhevosilla myös karvanvaihdosta toiseen, tai ne voivat lisääntyä iän myötä, mutta tällöin on kyse melko pienistä alueista.

Kimo (grá, grár)


Kimon hevosen karvapeite muuttuu valkoiseksi iän myötä - toisilla nopeammin, toisilla hitaammin. Alkuperäinen perusväri näkyy pisimpään päässä, kaulassa ja jaloissa. Ihon pigmentti ei vaalennu. Kimo väri voi esiintyä kaikkien muiden värien yllä. Kimoksi muuttuvat värit tummuvat usein ennen kimoutumistaan: rautias varsa saattaa tummua lähes mustaksi ja mustankimo varsa on syntyessään aivan sysimusta. Kimoutumisen ensimmäiset merkit, valkoiset sekakarvat, näkyvät silmien ympärillä ja nivustaipeissa.

Päistärikkö (litförótt, litföróttur)


Päistärikkögeenin vuoksi hevosen peitinkarvan alla oleva villa on harmaata tai jopa valkoista. Hevonen onkin kaksi kertaa vuodessa karvanvaihdon yhteydessä (keväällä ja syksyllä) lähes valkoinen ja täydessä talvi- ja kesäkarvassa "normaalin" värinen. Pään, jalkojen ja jouhien väri ei vaihdu, koska niiden alla villaa ei ole.

Hopeavärit

Hopeageeni vaalentaa ainoastaan mustaa pigmenttiä. Mitä tummemman perusvärin yllä hopeageeni vaikuttaa, sen vaaleampi hevonen lopulta on. Harja, häntä, silmäripset ja vuohiskarvat muuttuvat selvimmin hopeanharmaiksi tai lähes valkoisiksi. Harjan juuri on tumma. Karvapeitteessä on usein niin sanottuja papurikkotäpliä ("markanpilkut", "orlov-täplät"). Pää on usein muuta peitinkarvaa tummempi. Rautiaalla pohjalla hopeaväri ei näy, koska rautiaissa ei yleensä ole mustaa tai tummaa karvaa. Rautiaasta ei voi silmämääräisesti arvioida, kantaako se hopeageeniä.

Syntyessään hopeanväriset varsat ovat huomattavasti todellista väriään vaaleampia, ja etenkin hopeanruunikko on usein aivan rautiaan näköinen. Varsojen kaviot tummuvat "valuen": vaaleaan kavioon kasvaa ensin tummia kolmion muotoisia (terävä kärki alaspäin) alueita, joiden välissä vaalea varsakavio vielä näkyy (vrt. normaali varsakavion kasvu). Kaviot saattavat olla raidalliset vielä aikuisenakin.

Hopeanruunikko (jarpvindótt, jarpvindóttur)


muistuttaa liinaharjaista tummanrautiasta. Jouhet ja jalat ovat vaalentuneet, polvet ovat kuitenkin selvästi tummemmat (joskus jalat ovat jopa kokonaan mustat). Jouhissa ja vuohiskarvoissa selkeä hopeanharmaa tai vaalea sävy, joka voi olla hiukan ruskehtavakin. Harmaat kaviot. Väri syntyy, kun hopeageeni vaalentaa ruunikkoa perusväriä.

Hopeanmusta (móvindott, móvindottur)


Hopeanmustalla on harmahtava, hieman ruskehtava tai tumma, usein papurikkoinen peitinkarva. Jouhet ovat hyvin vaalean hopean sävyiset, usein hohtavan vaaleat. Väri syntyy, kun hopeageeni vaalentaa mustaa tai kulomustaa perusväriä.

Muita väriin vaikuttavia tekijöitä

Islanninhevosilla esiintyy usein liinakkogeeniä, joka saa aikaan rautiaille hevosille valkoisen harjan, hyvin vaalean hännän ja jalat. Liinakkogeeni näkyy vain rautiaissa, mutta muunkin väriset hevoset voivat sitä kantaa ja mahdollisesti antaa eteenpäin omille jälkeläisilleen.

Pangaré- eli jauhokuonogeeni vaalentaa hevosen turvan, silmänympärykset, nivustaipeet, mahanalusen ja jalkojen sisäosat todellista väriä vaaleammiksi (punertavasta kellertävään). Geeni näkyy parhaiten tummissa hevosissa mutta erottuu vaaleammistakin. Pangaré-merkkejä esiintyy kaikissa pohjaväreissä.

Sooty- eli smutty-geeni tekee hevosen väristä nimensä mukaisesti "sottaisen". Kontrasti esimerkiksi harjan ja rungon karvan värissä vähenee ja hevonen on kauttaaltaan tummanpuhuva. Myös värien sävyt (vaalean-, tumman-, sysi- jne.) periytyvät.

Merkit päässä ja jaloissa ovat islanninhevosilla harvinaisia muissa kuin rautiailla ja kirjavilla. Sukat jaloissa ovat yleensä lyhyitä ja merkit päässä pieniä.

Seka- eli päistärkarvaa esiintyy toisinaan yksivärisillä hevosilla. Sen määrä voi hieman lisääntyä hevosen vanhentuessa. Hevosella voi olla sekakarvaa jo nuorena, tai ensimmäiset sekakarvat runkoon voivat ilmestyä hevosen ollessa jo aikuinen.

Teksti © Linda Bergström (ronja1@saunalahti.fi)
Kuvat © Linda Bergström, Timo Riikonen ja Johanna Viitanen
Luvaton kopiointi ja uudelleenjulkaisu kielletty.